Jassoo. Opiskelijariennot ja opetus päättyivät tältä viikolta, enkä oikein tiedä, mihin tunkisin kaiken levottoman energiani. Ehdin jo melkein tottua siihen, ettei hiuksia ehtinyt pestä eikä kavereita eikä perhettä nähdä, että aamupala ja välipalat syötiin liikkeessä ja kotiin tultiin silloin, kun muut hakivat aamupostin. No ehtiihän sitä vielä.

Tänään ajattelin viettää hyvinvointipäivän. Lakkasin jo kynnet ja kohta upotan jalat piparminttukylpyyn. Samalla nypin kulmakarvoja, levitän kasvonaamion ja katson eilen väliin jääneen Fur-leffan.

Mutta sitä ennen vielä pari juttua:
1) Trendi on avannut uudet nettisivunsa. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä olette niistä mieltä! Mielestäni uusi saitti on luonnollinen jatkumo Trendin vanhoille nettisivuille. Tuttujen kulissikurkistusten ja kilpailujen lisäksi tarjolla on mukava liuta ihmisiä. Ihanat Annukka ja Eeva tietenkin, plus kaikille Trendiä lukeneille tuttu Claudia Cifu sekä minulle uusi tuttavuus psykologi Hanna. Oikein paljon onnea ja menestystä, luomisen iloa ja loistavia ideoita kaikille uusille ja vanhoilla trendiläisille. Hyvältä näyttää!

2) Ystävällinen hei ja Jenni kyselivät, sopiiko Osiksen Dust it -hiuspuuteri tummille hiuksille. En ollut satavarma, joten varmistin asian Schwarzkopfin markkinointipäälliköltä Anna Noramaalta, jonka kanssa olin yhteydessä työskennellessäni kauneustoimittajana vähän yli vuosi sitten. Anna puolestaan konsultoi vielä tuote-eksperttiä ja tässä on vastaus:
"Tuote sopii niin tummiin kuin vaaleisiinkin hiuksiin. Se ei tee tummista hiuksista harmaita eikä tyvestä valkoista. Tuote kannattaa työstää, eli hieroa ensin kämmenissä, ja sitten viedä hiuksiin ja tyveen. Hiuspohjan lämpö muuttaa vielä tuotteen olomuotoa siten, että tyvestä tulee matta mutta ei harmaa."

Sellaisen vielä lisäisin, että tuotetta levitettäessä kannatta sihdata nimenomaan hiusten tyveen, muttei päänahkaan. Herkkää päänahkaa ei turhaan kannata vuorata ylimääräisillä mömmöillä.

Jep. Tämä taisi olla tältä viikolta tässä. Viettäkäähän letkeä venetsialaisviikonloppu!

Terveisin: Jenna, joka kuvasi tämän päivän asunsa ihan vain siksi, että saisi samaan kuvaan eilen ostetun uuden maton.

Hyi hyi Jenna. Pesin vasta tänään torstaina ensimmäistä kertaa hiukset tälle viikolle. Tämän laiskuudesta ja ultimate-kiireestä johtuneen epähygienisyyden mahdollisti Osiksen Dust It -hiuspuuteri. Sirottelin sitä hiusten juuriin ja zadam: rasvoittuvat hiussuortuvat saivat mattapinnan ja kaupan päälle kuohkeutta. Huomasin miettiväni äsken suihkussa josko sitä tämän ihmeaineen avulla pärjäisi jatkossakin parilla hiustenpesulla viikossa.

Mutta eteenpäin... Tiedättekö mitä? Kohtasin eilen ensimmäisen teistä porilaisista kumppaneista! Ihanaa, Anna, että tulit moikkaamaan! Huonon ennakkosuunnittelun vuoksi kompuroin nimittäin eilen erittäin epäkäytännöllisissä korkokengissä yökerhon lattialla. Suunnittelen nyt vakavissani tennareiden kuljettamissa kassissa kaikkialle. Mikään ei ole tylsempää kuin se, että joutuu keikkumaan tanssilattialla hillitysti korkkareissa, kun mieli tekisi keikuttaa rennosti ympäri lattiaa. Siinä on jotain mielettömän sydäntä raastavaa, sellainen lintu häkissä -efekti.

Jep. Se näistä kolmen tunnin yöunien jälkeisistä horinoista. Nauttikaahan loppuviikosta ja hyvästä viihteestä. Ajattelin tänään vihdoin katsoa dvd:lta Nicole Kidmanin Furin ja palkita vielä illalla itseni toivottavasti ahkerasta iltapäiväsiivouksesta Finnkinon viiden ja puolen euron päivällä. Leffasuosituksia otetaan vastaan!

So long!

Uninen, sekava mutta kummalllisen tyyni: Jenna

Tulin tänään yliopistokeskukselta ja aloin selata pakollisia nettisivuja. Vanha gmail-sähköposti. Koulun uusi sähköposti. Kurssien ilmoittautumis-Oodi. Kurssikuvaukset. Facebook. Ja sitten se iski mieleeni. Minullahan on blogi.

Nytkin minun pitäisi olla tarkistamassa ilmoittautumisia ja sumplimassa päällekkäisiä kursseja. Mutta halusin vain teille ihanille kertoa, että olen elossa ja täydessä touhussa. Näyttää siltä, että olen sen verran intensiivinen tyyppi, etten pysty ajattelemaan kuin yhtä asiaa kerrallaan. Mutta kyllä se katsokaas tästä. Ja onneksi teilläkin on varmasti puuhaa jos toista.

Tuliko muuten joku teistä tänään minua kävellen vastaan Antinlinnan edessä, kun yritin tasapainoilla pyörän selässä niin, etten hameineni hurjasti paljastelisi? Ei ollut helppoa, sen sanon. Mutta joka tapauksessa, joku tyttö hymyili niillä kulmin niin nätisti, että ajattelin, että se saattaisi olla joku teistä.

Nyt kursseja, nopea vaatteidenvaihto ja suoraan iltarientoihin. Ei kerrota kellekään, että minulla on ollut niin kiire, etten ole koko viikolla ehtinyt edes pestä hiuksia.

vauhdin hurmassa: Jenna

PS. Päälle vetäisin taas tänä aamuna jotain sellaista, joka ei näytä kovin pahalta ryppyisenä. Silittämiseen ei näytä enää olevan aikaa. Hame H&M:stä, kengät Zarasta ja paita AA:sta. Yritin tasapainottaa köyhää tyylillistä antia vilauttamalla yhtä neljästä uudesta Eames DSW -tuolista. Niiden kauneus yllättää joka aamu. Ja ilta. Ja niinä yön hiljaisina hetkinä, kun herään uusia opintoja ja ihmisiä koskevista unista ja jään kummissani katselemaan uutta kotiani.

En ole juttutuulella, mutta ajattelin ladata pari kuvaa sydämeni valitusta, Filippa K:n Lee Belt Coatista. Täysin itsekkäistä syistä tietenkin. Näin minun ei tarvitse varta vasten hakeutua Filippa K:n sivuille kuolaamaan sitä parin tunnin välein, vaan voin tulla suoraan tänne.

Nyt palaan bagelpussin kanssa puhtaiden valkoisten lakanoiden väliin lukemaan kirjaa. Kutsun sitä siirtymärituaaliksi, jonka avulla kerään voimia siihen, että jaksan tutustua uusiin ihmisiin, kiteyttää elämäni parin lauseen esittelypuheeseen ja kertoa taustani viiteenkymmeneen kertaan viidentoista minuutin sisällä. "Hei, olen Jenna, 23-vuotias yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja vapaa toimittaja. Olen erityisen kiinnostunut muoti-ja kauneusjournalismista ja haluaisin joskus johtaa toimitusta." Huh huh. Saisikohan tuon printattua t-paitaan? Tutustuminen on hauskaa, mutta käy työstä.

Voikaa ja syökää hyvin!

Bagelmurujen keskeltä: Jenna

Kuvat: Filippa K

Täydellinen trenssi

Kauniin, hyvin istuvan ja oikeansävyisen trenssin löytäminen on taitolaji, joka vaatii tarkkuutta ja kärsivällisyyttä. Trenssinmetsästäjän esikuva on Kultakutri, jolle ainoastaan juuri sopiva on kyllin hyvä.

Kun pitkien etsintöjen jälkeen vihdoin löysin omani, täydellisen vintage-Burberryn, päätin laittaa hyvän kiertämään. Listasin kaikkien trenssihaukkojen avuksi täydellisen trenssin kahdeksan kriteeriä:

1. Ryhdikäs, hyvin istuva hartialinja.
2. Kaksirivinen napitus. Vähempi ei riitä.
3. Leveät, jämäkät kaulukset.
4. Sileä, kauniisti laskeutuva, tarpeeksi tukeva kangas. Rypyt näkyvät vaaleassa trenssissä helposti, joten säilytä takkia aina hengarissa ja silitä rypyt pois. Mahdolliset olkatoppaukset saa sileiksi kiehuvasta kattilasta nousevan höyryn avulla.
5. Polveen tai hieman sen yläpuolelle ylettyvä helma. Polvipituinen takki sopii kaiken kanssa. Sen voi heittää mekon tai hameen päälle ja pukea kaikenmallisten housujen kanssa.
6. Klassinen väri. Ikuiseksi tarkoitettua trenssiä ei kannata ostaa trendivärissä. Mustaan pukeutuvan kannattaa hankkia hieman kittiin taittava beige trenssi, joka tuo muuten tummaan asuun kontrastia ja kirkkautta. Murrettuja sävyjä suosivalle sopii musta trenssi, joka luo asulle raamit.
7. Juuri oikea koko. Jos löytämäsi trenssi on muuten täydellinen, mutta väärää kokoa, jätä se kauppaan. Muista tämä varsinkin kirpputoreilla, joissa parhaimmat trenssin usein lymyävät.
8. Kaunissolkinen vyö. Vyötärön kapeimpaan kohtaan sijoittuva vyö tekee siluetista täydellisen. Huomaa ettei vyötä pidä ikinä pujoittaa lenkkeihin ja soljen läpi, vaan se tulee sitoa rennosti solmuun tähän tyyliin. Täydellisen trenssin solki muistuttaa kilpikonnan kuorta ja on samaa materiaalia kuin trenssin napit.

Tiedän, kuulostaa vaikealta ja valehtelematta sitä se onkin. Mutta usko pois, lopulta vaiva palkitsee. Mikään ei suojaa tuulisilta, kulmikkailta päiviltä yhtä hyvin kuin täydellinen, ryhdikäs mutta pehmeä, trenssi.

Onnea etsintöihin toivottaa:
Maja

Olen viettänyt pari viimeistä päivää nudessa paitulissani maaten, niistäen, köhien ja buranaa napsien. Tänään kyllästyin, kiskaisin paitulin topiksi, housut jalkaan, hiukset kiinni ja lähdin pyörähtämään kaupungille. Kiersin kaikki varteenotettavat vaatekaupat ja siihen meni noin kaksikymmentä minuuttia. Vau! Tulevina Porin vuosinani saan siis keskittyä olennaiseen ja unohtaa kokonaan kaupoissa haahuilun.

Zaran paitulin lisäksi päällä on Ginan mustat housut ja Zaran huivi ja kengät. Ja miettikää tätä: täällä ei ole kumpaakaan edellä mainituista kaupoista! Väkisinkin tulee puhdistunut olo, kun houkutukset eivät vaani jokaisen nurkan takana. Tänään kotimatkallakin ainoan odottamattoman piipahdukseni tein Kelaan, jossa tarkistin muutamia käytännön juttuja. Kyllä äiti saa nyt olla ylpeä. Minä olen kasvamassa isoksi.

Leppoisaa kesäviikonloppua teille, murut. Pitäkää peukkuja, että tulehtunut oloni helpottaisi ja pääsisin uinumaan Yyterin hiekoille.

Edelleen naapurin verkkoja kalastellen: Jenna
PS. Tsekatkaa uusi televisiotaso. PS kaappi on ehdottomasti suosikkini Ikea-kalusteista.

Kahta kaipaan Tampereelta: kuntosalia ja parveketta. Olin selkeästi ottanut täydellisen blogikuvauspaikkani itsestäänselvyytenä. Rakastan uuden asuntoni jokaista neliötä, mutta itsensä kuvaamisen kannalta yksikään niistä ei vakuuta. Etsintä jatkuu, toistaiseksi kuvat napsitaan mistä sattuu. Ja julkaistaan milloin sattuu, lähinnä silloin, kun joku naapureista sallii minun kaapata yhteytensä hetkeksi.

Nyt minun on painettava julkaisu-nappia, ennen kuin kadotan taas yhteyden.

Voikaa hyvin ja hukuttautukaa blogien syvyyksiin minunkin puolestani.

Rakkain (ja enää vain hitusen kaoottisin) terveisin: Jenna