Väliaika, kahvia ja pullaa! Tai jos meikä saa päättää, sipsejä ja dippikastiketta

Tunnethan, että voit olla mitä tahansa? Melkein mitä vain. Vaikket ehkä kaikkea. Ainakaan samaan aikaan.

Ajattelin tässä, että voisin juuri nyt keskittyä olemaan Costumen toimituspäällikkö. Päivisin.

Ja iltaisin voisin olla vähän minämpi minä. Ihminen, joka opettelee pelaamaan shakkia, syvähengittää ja kirjoittaa post it -lapuille korneja haiku-runoja. Tulkitsee Dr. Dren lyriikoita yhtä tosissaan kuin Jungin kirjoituksia. Juoksee, jos jaksaa. Pureskelee hyvin, nukkuu paljon. Illallistaa mieluiten sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ikuista annoksiamme, vaan ruuan tullessa pöytään katsovat silmiin ja pitävät lyhyen mutta mahtipontisen puheen.

Sitä kaikkea tehdessäni keksin todennäköisesti uuden blogikonseptin. Jotain sellaista, joka:

• ei liity universumiin. Siitä olen sanonut jo kaiken, mitä tyyliblogissa voi ja kannattaa sanoa. Loput, se kaikkein olennaisin, on printattu James Redfieldin kirjaan Oivaltava tietoisuus.
• ei seisota minua ihan joka päivä kameran edessä. Välillä se on näyttänyt hyvältä ja välillä vähän heikommalta, mutta tuntunut oikeastaan aina aika hassulta.
• kertoo, että maailma on kaunis. Mutta sanoilla ja kuvilla, jotka eivät edes yritä hipaista ihan sitä kaikista kauneinta ja rakkainta. Lauseita, tiloja, esineitä ja ihmisiä, joita ylistän maailman eniten. Kuluneena kesänä rakastuin niihin kaikkiin uudestaan. Ja niin kuin ihastuneet yleensä, olen niistä kaikista niin innoissani, että haluan omia ne itselleni.

Uudistuvan blogin löydät jossakin vaiheessa Costume.fistä. Samassa paikassa lepää myös tähänastinen tuotantoni. Ihan hyvää shittiä vaikka itse sanonkin.

Mutta, ai ai. Kyllä tulee siitä uudistuneesta meikän blogista ihana. Sellainen, jota on helppoa ja kaunista tehdä ja kiitollista seurata.

En malta odottaa.

Siihen asti syvennän nettijalanjälkeäni muilla tavoin Costume.fissä, josta tuli aika loistava, vaikka taasen itse sanonkin.  Ja meikän ääni kuuluu myös killerin Costume-lehden sivuilla, tietysti. Kyllä te tunnistatte lauseet, kuvatekstit ja otsikot, jotka on kirjoitettu tai editoitu sipsinmaku suussa.

Rauhaa ja hyvää ryhtiä meille kaikille toivoo: Jenna, joka ei käännä teille selkäänsä, vaan sanotaanko vaikka näin, vilauttaa vain vähän takapuoltaan - joka heiluu tänään tämän The Strokesin biisin tahdissa.

Osuva You Only Live Once julkaistiin sopivasti samoihin aikoihin kuin meikäläisen ensimmäinen blogimerkintä, vuonna 2006. Huomaa videon edelleen ajankohtaiset kokovalkoiset asuvalinnat ja shakkiruutuinen nahkatakin selkämys. Askartelen samanlaisen heti, kun voitan ensimmäisen kerran shakissa. Tai kun pääsen edes kerran sanomaan shakkimatti.

Rakastaa ja tehdä työtä

Freudin mukaan terve, onnellinen ihminen kykenee rakastamaan ja tekemään työtä.

Kuluneena kesänä olen tehnyt lähinnä jälkimmäistä. Ajatellut, kirjoittanut, istunut ja edannut. Herännyt työhön liittyvät sanat ja kuvat mielessäni ja painanut ne iltaisin irtohiusteni kanssa tyynylle.

Nyt, kun ensimmäinen Costume-lehti on painossa, on kesäloman aika.

Sen aikana aion tehdä vain yhtä asiaa, ensimmäistä Freudin listaamista.

Rakastaa.

Ensimmäisinä lomapäivinä ajattelin rakastaa lähinnä itseäni, seuraavina niitä, jotka ovat odottaneet kärsivällisesti vieressä. Sitten, ehkä jopa jo parin päivän päästä ihmisiä yleensä. Ja eläimiä. Koko inhimillisyydessään eteenpäin kirivää luomakuntaa. Ja - jos päiviä riittää - lopulta taas universumia, joka antaa joskus kauhalla, kun luulee tilanneensa lusikallisen.

Auto on korkkarimuijan paras kaveri

Tatta daa!

Eikö näytäkin jännästi siltä, että olen 17-vuotias? Ja raskaana? Sellainen söpö pikku nukkemorsian.

Mut kappas kun en ole. Hymyilen harmonisesti vain siksi, että kuvan ottamisen aikaan käytössäni oli vuokra-auto.

Väitän, että sama syy tekee raskaana olevat kaupunkilaisnaiset hehkuviksi. Ei hormonit tai mahassa lilluva tunne perheenlisäyksestä.

Vaan tasan se aivoissa kuteva tieto, että kohta, vauvaistuimen varjolla, taloon tulee auto, perhe-Volvo tai pikku kauppakassi, jonka ansiosta bussipysäkeillä tönöttely ja isojen kassien roudaaminen jäävät historiaan.