Bongaa kuvista (parillakin tavalla) tärähtänyt muotibloggaaja

Ei paniikkia. Kakkapostaus ei ole kuvista huolimatta saamassa jatko-osaa.

“No mitä hittoa sä sitten otat asukuvia pöntön äärellä?” kysyt ehkä.

Ei helkkari mitään ideaa.

Ilmeisesti tehostamiseen orientoitunut mieleni näki palaveriputken keskeyttäneessä vessakäynnissä mahdollisuuden asupostaukselle.

Aika jännä.

Alan kaikesta päätellen olla viikonlopun ja hetken päässä häämöttävän kesälomaviikon tarpeessa.

Ihan vain perinteisesti hyvää perjantaita toivottaa: Jenna

Luulitko, että unohdin taas kertoa, mistä vaatteet ovat? Ehei, niin pihalla en sentään ole. Hihaton paita H&M, takki Rodebjer, farkut Acne, kengät See by Chloé.

No okei, vähän näkyy pikkarit läpi, jos oikein zoomaa

Ei hätää, äiti ja iskä.

En mennyt töihin näin vähissä vaatteissa.

Tai no okei, myönnetään. Vähän menin.

Kymmeniksi minuutiksi. Mutta lupaan, ettei kukaan nähnyt.

Lopun päivää lupaan viettää visusti kotona, omassa huoneessani, läppäri tanassa. Ja editoida Costumen sivuille tulevia juttuja kuin pieni pupu. Niin maan perkuleen tehokkaasti ja päämäärätietoisesti.

Tiedän, ettei tämä elämä suorittamista varten ole. Mutta juuri nyt en malta odottaa sitä yli-ihmisoloa, johon voin iltapäivällä vaipua, kun kaikki nämä sata sydämeni päällä lepävää asiaa ovat ojennuksessa.

Kirkasotsaista työpäivää kuomille toivottaa: Jenna

Mekko: Helmut Lang, kauluspaita: Gap, villaneule lanteilla: Uniqlo, elämää liikuttavan paljon kahdessa kesässä nähneet ja siksi ah, niin paskaiset kengät: Marc O'Polo, Kangaskassi:Samuji

Näettekö, miten se möllöttää? Ihan siinä sulostelevien silmien takana: Syyllisyys

Ei perkule. Jäin eilisiltana rysän päältä kiinni.

Ja kämppisystäväni Paula tallensi sen kameralle.

Teoriassa valmistauduin muina hidastajina yöunille ja nautiskelin edelleen mökkireissun jälkilämmöistä omassa sängyssäni.

Käytännössä sormeni sivelivät vikkelästi puhelimen sileää pintaa ja silmäni vaelsivat samaan aikaan parinkin sosiaalisen median päällä.

Normaalisti pohtisin tässä kohtaa, mikä minussa on vikana.

Miksi päästän miljoona sanaa, kuvaa ja ideaa sisälle aivoihini kesken seesteisen sunnuntai-illan, vaikka lupasin pysyä poissa? Miksi annan kaiken maailman asioiden kirittää kehoni kierroksille, kun voisin yhtä hyvin vain kadota kainaloon ja ylipitkän kirjan sivuille?

Mutta tällaisenä poikkeuksellisen masentavana sademaanantaina en todellakaan halua mennä itseeni.

Vaan olen reippaasti se itsekäs iltatähti, joksi olen syntynyt. Ja syytän epäonnistuneesta nettilakostani muita.

Lähinnä poikaystävää, joka jätti puhelimeni aivan liian näkyvällä paikalle pöydän kulmalle. Ja katosi samoihin aikoihin itse Facebookin syövereihin (sekin rikos tallentui onneksi samaisiin kuviin).

Teon nimike on rikokseen yllyttäminen ja rangaistukseksi vaaditaan vartin hartiahierontaa tai jaettua pläskipitsaa.

Rangaistus laitetaan käytäntöön heti, kun tämä paskamaanantai on paremmalla puolellaan. Toivottavasti aiemmin kuin myöhemmin.

Mieluiten heti.

Itseruskettavalta tuoksuvaa (huom ei haisevaa) ja mustalta (toivottavasti kuivalta) jättineuleelta tuntuvaa maanantai-iltaa kaikille toivoo: Jenna

Ei saakeli mitä söpöstelyä

Ootteko nähneet meikäläistä pitkään hetkeen näin muikeana?

No ette varppina ole.

Poikkeuksellisen keikistelevä preesenssi johtuu tasan yhdestä syystä.

Siitä, että muistin, että minulla on päässäni silmäluomet, joille voi lätkiä meikkiä.

Ja meikkipussin pohjalla poikkeuksellisen hyvä luomiväri, Giorgio Armanin Eyes To Kill, joka luiskahtaa silmille silkkisesti, jos ei ihan sekunneissa, niin ainakin minuuteissa.

Kylä kelpaa.

Tänään en edes aio unohtaa vaatecreduja, vaan huudan ne näkyville heti tähän näin: Kukkapusero Zarasta, farkut Acnelta ja kengät viime kesältä Marc O'Polosta.

Ai että on bloggaajalla kaikkensa antanut olo.

Vielä loppuun yksi juhannusbiisi ja sen jälkeen kolmen päivän meikitön, koroton ja muutenkin täysin edustuskelvoton viikonloppu voi alkaa.

Kokkoja, kaljoja, juhannusheiloja ja muita letkeitä kavereita horisonttiinne toivoo: Jenna, joka luovuttaa kohta koneen, kännykän ja iPadit poikaystävän tarkasti varjelemaan piilopaikkaan

Jenna K: Äänisalaisuuden puolesta!

Työpöydällä ja mielessäni lepää sata salaisuutta. Kuvia ja sanoja, ideoita ja ihmisiä, joista toivon teidän ilahtuvan elokuussa, kun ensimmäinen Suomen Costume lätkäistään lehtihyllyihin.

Olen aika varma, että tässä käy vielä niin, että kun lanseeraus on takana ja kaikki pikku yllärit julki, meikälle iskee syvä tylsyyden ja tyhjyyden tunne.

Koska onhan se niinkin, että pikku salaisuudet pitävät mielen ja salaisuuksia suojelevan kielen liikkeessä.

Tänään yksi salaisuuksista, Costumen kansimalliäänestys, pölläytettiin päivänvaloon.

Vastasyntyneenä salaisuusnarkkina en tietenkään painanut julkisesti peukkua, vaan lompsautin oman ääneni menemään yksityisenä inbox-viestinä Costumen Facebook-ryhmän kautta.

Suosittelen tekemään saman tämän linkin takaa.

Siitä tuli lähes yhtä juhlava olo kuin tovi sitten pressanvaaliuurnalla.

Supisupisupi-terveisin: Jenna, joka miettii onko ihan antikliimaksista, jos paljastan vähän haaveilevani pisamaisesta lanseerauskannesta