Kovimmat agressiot osuvat aina kauniimpiin päiviin. Tänä iltana Porissa paistaa mitä mielettömin ilta-aurinko. Tunnelma Yliopistokeskuksessa on sen mukainen. Kohoavia äänenpainoja, kiukusta punertavia poskia, epämääräistä jupinaa, kipeinä jomottavia päitä ja stressistä puutuneita masuja.
Mutta ei siitä sen enempää. Aamulla vielä hymyilytti. Olo oli suorastaan riehakas. Rento. Sporttinen. Vapaa. Aamuhetken huolettomuus sai minut vetäisemään päälleni jättipusakan, raitapaidan, vanhat farkut ja Adidaksen tossut. Lenkkarit joustivat asfalttia vasten ja valtavassa parkassani olisin voinut vaikka lähteä lentoon.
Nyt ollaan kuitenkin taas visusti maan kamaralla eikä mitään kannustavaa tahi inspiroivaa viestiä ole tarjolla. Näillä kuitenkin mennään, sanoi Jenna uudessa maisteriohjelmassa.
Teitä rakkaudella ja lämmöllä ajatellen: Jensku
PS. Iida, pyysit kuvaa minusta ilman laseja. Tämä on sinulle.
PPS. Tänään se alkaa, Muodin huipulle kasilta Maikkarilta.
PPPS. Jouduin sulkemaan kirppariblogin, kun huomasin, etten ehdi käydä sielläkään kun noin kerran viikossa - vaatteiden toimittamisesta puhumattakaan. Palaan kuitenkin asiaan heti, kun voin.
No niin, se tästä, voidaan hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti