keskiviikko 2. toukokuuta 2012
Valkoinen kauluspaita tarkoittaa uutta alkua
Tietääkö joku, miten muotilehden toimituspäällikön tulisi pukeutua?
Toivon, että jotenkin näin. Tänään oli nimittäin meikäneurootikon ensimmäinen työpäivä elokuussa julkaistavan Costume-lehden ja nettisaitin päällikkönä. Ja voi poijjat, että oli jännää.
Uusi MacBook Pro ei ole ihan vielä kaveri. Kalenterini on hujan hajan. Unohdin jo puolet uusien kavereiden nimistä eikä puhelinkaan toimi.
Mutta meikä se vaan kohentaa vähän sinne päin silitetyn paitansa kauluksia, katsoo tyynenä eteenpäin ja jatkaa matkaa, vaikka tietää vasta osittain, mihin on menossa.
Äitin ja iskän mielten rauhoittamiseen haluan kuitenkin käyttää tässä välissä kahden rivin verran: Kaikki on ihanasti ja seuraavaksi menen syömään niin isosti ja rasvaisesti, että kuulette maiskutuksen aina sinne Eurajoelle asti.
Teille muille näytän peukkua ja rauhanmerkkiä. Vaikka puhelin ei vastaa, minut löytää aina täältä ja Hakaniemen ympyrätalosta.
Ja jos siellä on joku, jota laillani jännittää, lupaan, että et ole eksyksissä. Universumi on tehty heittäytymistä, ei hallitsemista varten. Ja kaikki elämisen arvoinen tapahtuu juuri tässä ja juuri nyt. Juuri näin, vähän yllättäin.
Loppuriimittelyynsä tyytyväisenä kuittaa: väsynyt mutta onnellinen Jenna
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
pusu!
VastaaPoistaHianoo!
VastaaPoistaootpa suloinen! ja oivaltava.
VastaaPoistapakko sanoa, että ilahduin kun olit säästänyt vanhojakin juttuja tänne. oon joskus ahdistuksissani kirjoittanut itselleni ylös lauseesi: "Tuleepa minusta fiksu, kun opin nämä asiat." Ja totta, ihan turhaan stressasin. Elämä tuo eteen hyviä juttuja, kun vain uskaltaa niihin tarttua.
Kaikkea parasta, heittäydytään! Pus <3
Ihana asu ihanalla naisella! Ihan huippuparasta alkua uudelle työllesi toivotan paperipinojeni takaa!
VastaaPoistaIhana rakas <3
VastaaPoistaAa jennaa, muotilehden toimituspaallikon kuuluu pukeutua juurikin noin! Tuut varmasti loistamaan uudessa tyopaikassa, mutta haluun silti toivottaa sulle onnea :) peace!<3
VastaaPoistaAah, taas vei Inke sanat mun suusta! ;) <3 Paljon rakkautta Hakaniemen suuntaan lähettää hän, ja sujauttaa rannekorun vastaparin omaan käteensä.
VastaaPoistaIda-söpöliini: Kiitos pususta ja märkä samanmoinen takaisin!
VastaaPoistaAria: No eiks oo, kiitos tuesta!
Taina: Ei oo totta, miten universumi lähetti kauttasi luokseni viisauden, jonka olin hetkeksi unohtanut. Oot ihan paras ja olen hurjan otettu, että kuljet edelleen kanssani. Kiitos!
Kutri: Kiitos kiitos kiitos, paperipinojen takaa kuikuilen minäkin. Pelkkää parasta päivääsi!
Inke: Muru, ikävä, kiitos!
Noir sur blanc: Suakin. Ikävä. Kiitos hirveästi, kun kirjoitit. On ihana tietää, että on hyvien tyyppien onni ja tuki matkassa.
Dream: Kiitos kulta. En malta odottaa lauantaita ja sitä, että istumme viisauksinemme alas. Ja juomme jotain hyvää: mulle jääteetä! Ja jokin ihana salaatti, kiitos.
Voi Jenna, parempaa toimituspäällikköä ei Costumeen olisi voitu edes keksimällä keksiä tai palasista rakentaa - taisin ihan vähän kiljahdella ilosta (tai no, jonkinmoinen karjaisu se kyllä oli ja hävetti), kun ensimmäistä kertaa kuulin uutisen.
VastaaPoistaSiispä onnea, onnea! Sanan molemmissa merkityksissä.
Voi että, Emmi, onpa ihana kuulla! Taidan tältä istumalta tulostaa tämän kommentin ja kiinnittää inspiraatiolapuksi työpisteelle. Painan sanasi sydämeeni ja hellin siellä niitä lämmöllä, kiitos kultainen! <3
VastaaPoistaVautsi! Varmaan aika mieletön duuni! Oletko muuten koulutukseltasi mikä? Näin uudehkona lukijanasi en ole ihan perillä vielä sinusta :)
VastaaPoistaFiipi
Nonni! Kiitos Fiipi, onnitteluista ja kysymästä :) Olen valmistunut kandiksi Tampereen yliopiston tiedotusopin linjalta, journalistiikka pääaineena ja markkinointi pitkänä sivuaineena. SIitä jatkoin Turun Kauppakorkean ja Taikin yhteiseen Creative Business Management -maisteriohjelmaan. Mutta sehän jäi sitten kesken, kun menin tekemään Lilyä! Eli yhteiskuntatieteiden kandi ja kauppatieteiden yo oon tällä hetkellä, katsotaan mitä jatkossa :)
VastaaPoistaYleensä en kommentoi, vaikka aktiivinen lukija olenkin. Hymyilen silti, ja kirjoitat niin nätisti että sydäntä kipristelee. Nyt oli kuitenkin pakko: loppuriimisi osuivat niin sopivasti tämänpäivän fiiliksiin. Muille maille, uusiin ympyröihin olisi lähtö ensi syksynä. Jännittää hurjasti, keskittymiskyky on kadonnut tyystin, "mitä jos?" -ajatuksen risteilevät päässä. Innoissaan ja peloissaan meikäläinenkin nyt sitten vaan heittäytyy. Kaipa elämä kantaa.
VastaaPoistaIhanaa kevättä ja tsemppiä uusiin haasteisiin, Jenna.
Rakas anonyymi, kiitos, että rikoit kaavan ja kommentoit. On se vaan helpottavaa tietää, ettei ole ainoa, joka hyppää, vaikka vähän jännittääkin. Kai ihmisenä olemisessa on olennaista pysyä liikkeellä, varsinkin nuorena on hyvä syleillä nomadia itsessään. Toivon sulle paljon tyyneyttä, armoa hyväksyä levottumuus ja ihmisiä, jotka ankkuroi sut sopivasti. Lupaan, että siitä tulee hyvä <3 Kaikkea parasta toivoo: Jenna
VastaaPoistaVoi onnea onnea Jenna! Aloitin itse juuri pienen irtioton arjesta ja en voi lakata hymyilemästä. Vaikken sen kummempaa muutosta elämääni tällä hetkellä etsikään on silti ihana tietää että voi olla avoinna kaikelle uudelle.
VastaaPoistaon ihanaa, kun joku löytää mieleisensä työ(paika)n. ihanaa, koska en keksi muuta sanaa ja miksi yritänkään. itse olen tällä hetkellä superkiinnostavassa harjoittelupaikassa ja työpaikkahaaveitakin on jo kovasti. toivottavasti jotain sellaista vähän pelottavaa ja ihanaa löytyy. haluaisin työpaikan, joka vaatii kaiken osaamiseni ja juuri sopivasti.
VastaaPoistaNina: Jeeeesh, JUST NOIN! Onnea ja aurinkoa ja hyvää ruokaa, niin paljon kuin mieleen ja mahaan mahtuu, toivoo: Jenna
VastaaPoistaNna: On. Ihanaa. Toivon tarpeeksi kiivettäviä vuoria meidän molempien reissulle. Kerro, jos voin auttaa!