Arvatkaa mitä? Lähden loppuviikoksi Tukholmaan. Luulin peruttaneeni pari viikkoa sitten tekemäni varauksen, mutta ehei, siellä se vielä keikkui Tallink Siljan nettisivuilla. Siispä kruunut kassiin ja nokka kohti Turun satamaa. Tukholmasta jatkankin sitten suoraan kotikonnuille pääsiäisen viettoon. Tampere hiljenee siis pitkäksi hetkeksi, mikä saattaa olla ihan hyväkin juttu. Viikonloppuna kirjoituksia tuli vähän liiankin kanssa.
Lupasin nimittäin itselleni blogin julkaisuhetkellä, että tällä kertaa pysyn vaikka väkisin erossa blogikoukusta. Että käyn netissä vain viidesti viikossa ja päivitän blogia korkeintaan kolme kertaa viikon sisällä. Ainoa tavoitteeni blogini varalle on, että joka kerta, kun käyn täällä, hymyilen. Ettei täydellisen tyydyttävä harrastus koskaan tunnu työltä. Että kuulen, näen ja tunnen useammin kuin kirjoitan ja kuvaan. Että elän enemmän kuin tallennan elämääni. Ei ole ihmisen hyvä elää kasvihuoneessa, kuten Mikko Kouki totesi Kuutamolla-elokuvassa.
Mutta nyt lähden talsimaan Söderin ja Stureplanin kevätkatuja ja tuijottelemaan tuuheatukkaisia tukholmalaisia.
Parasta mahdollista hiljaista viikkoa ja pääsiäistä jokaiselle,
toivottaa täydellisen tyytyväisenä hymyilevä Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti