Tänä aamuna hän kopisteli luokseni Stella McCartneyn buutseilla. Istahti aamiaispöytään ja kaatoi itselleen kupin valkoista teetä. Hän ei esitellyt itseään, se ei ollut tarpeen. Hän vain hörppi ajatuksissaan teetään, katsoi välillä silmiin ja lausui muutamia harkittuja sanoja.
Olen tuntenut hänet kauan. Filippa on hänen nimensä. Hänellä on Keri Russelin kuriton tukka ja Mini Andenin pisamat. Hän rakastaa lämpimiä halauksia ja kylmää mineraalivettä ja asuu pikkuruisessa, jäätävässä ullakkohuoneessa. Filippa ajattelee enemmän kuin puhuu. Hän inhoaa tietokoneen staattista huminaa ja näppäimistön napsuvaa ääntä, ne vievät hänen voimansa. Filippalla ei ole sähköpostiosoitetta eikä kännykkää. Hän lähettää perheelleen ja Tukholmassa asuvalle poikaystävälleen postikortteja.
Nyt hän punastelee. Taisin kertoa jo tarpeeksi yhdelle kerralle.
Aamiaispöydästä:
Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti