tiistai 17. heinäkuuta 2012

Jos ihminen on sitä mitä syö, meikä on ollut paska ihminen aika pitkään

Image Hosted by ImageShack.us
Kyllä. Meikä on laihtunut. Kolme kiloa yhdessä viikossa. Ja se johtuu tasan siitä, että universumi on alkanut opettaa minua syömään.

Paljon. Hyvää. Ja vähän väliä.

Jooo. Perrrrkule. Tiedän, että sellaiset ihmiset, jotka väittävät syövänsä koko ajan ja pysyvänsä silti pieninä, ovat teistäkin varmasti helkutin raskaita.

Mutta väitän, että vielä vittumaisempia ovat sellaiset ihmiset, jotka väittävät, etteivät tunne juuri koskaan nälkää. Eivät ehkä vittumaisia muille, mutta harvinaisen vittumaisia itselleen.

Meikkis oli vielä ihan hetki sitten sellainen vittumainen ihmisrobotti.

Kun Costumen päätoimittaja ja esimieheni Sanna ihmetteli yhteistyömme alkaessa, miksi skippaan välillä lounaan, huokaisin yli-ihmisyyttä äänessäni, etten halua keskeyttää hyvää työflowta.

Sitten, suunnilleen kuukauden kuluttua, tulin kipeäksi. Sain kahdet antibiootit, sen verran kovat mömmöt, ettei niitä saanut syödä tyhjään mahaan. Myönnyin ja sanoin “Okei, mäkin tuun” joka kerta, kun työkaverit lähtivät lounaalle.

Viikon jälkeen toiset antibiootit sekoittivat systeemini. Oksentelin, tärisin, sain kuumeflunssan. Meinasin pyörtyä, ellen syönyt joka välissä jotain.

Kun palasin työmestoille, Sanna siirsi muina lähimmäisinä työnsa hetkeksi sivuun ja saatteli minut niiltä sijoilta lähimpään apteekkiin ostamaan maitohappobakteereita. Toivoi nätisti, etten tekisi iltaisin töitä vaan vaikka pilates-harjoituksia ja ruokaa poikaystävän kanssa. Mikä ikinä hyvältä tuntuikin. Aikuisena ihmisenä tietäisin tietty itse parhaiten mitä.

Sitten tuli loma. Viime viikko, jonka vietin pääosin Kööpenhaminassa ja Kruununhaassa. Pelkästään syöden. Marjoja. Jogurttia. Leipää. Pastaa. Vuohenjuustoa. Pinaattia. Munia. Mysliä. Pirtelöä. Juustoa. Pähkinöitä. Lättyjä.

Aivan kaikkea maallista muonaa, mikä veti minua parin tunnin välein puoleensa. Jokaisen aterian jälkeen hymyilin. Mietin, että näin puolitäydellä mahalla maailma näyttää aika helkkarin paljon turvallisemmalta ja paremmalta paikalta kuin nälkäisenä.

Voi olla, että joku teistä on pitänyt minua joskus ainakin vähän viisaana. Mutta sen sanon, että ihminen, joka syö paskaa, on ääliö.

Olisin mielelläni tajunnut sen jo aiemmin. Mutta tarvittiin universumin ja esimiehen väliintulo ja 26 vuotta ennen kuin ymmärsin, että melkein kuka tahansa voi tehdä työni, tukea ystäviäni, hoitaa kommuunimme vuotavan hanan ja olla poikaystäväni päivänsäde.

Mutta vain ja ainoastaan meikkis voi syöttää, juottaa ja liikuttaa meikää oikein ja tarpeeksi usein. Niin, että paitsi pysyn hengissä elän myös sellaista elämää, joka on noin ylipäänsä elämisen arvoista.

Näiltä sijoiltaan, kas näin sukkelaan, lounaalle lähtee: Jenna

10 kommenttia:

  1. http://www.youtube.com/watch?v=L03JVPaZpyc&feature=player_detailpage#t=56s

    Go Jenna!

    Ömm, ehkä kommentoinkin vasta ensimmäistä kertaa blogiisi. Mutta nyt oli pakko, kun söin juuri hyvin ja tämän kirjoituksen jälkeen alkoi Dr. Alban soimaan päässä. Kiitos hyvästä blogista ja suloisesta sinusta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kilvia kauniista kommentista ja vähintäänkin yllättävästä biisilinkkauksesta. Hyvän ruuan iltapäivää,
    toivottaa: Jenna

    VastaaPoista
  3. voi jenna. piristit päiväni!!!

    VastaaPoista
  4. kommentoin hävettävän harvoin, mutta nyt on pakko sanoa, että voi kuinka suloinen ja onnellisen näköinen olet kuvassa! :-) ja täyttä totta joka sana, menenkin tästä syömään.... :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan, syömisen tuoma onni loistaa usein kilometrien päähän.

      t. Jenna

      Poista
  5. Ah ihanaa, olet takaisin! Olikin jo ikävä.

    VastaaPoista
  6. Samaa mieltä ankkin kanssa, mahtavuutta kuulla sinusta taas! :) Hyviä ruokahetkiä sinulle jatkoonkin!

    VastaaPoista
  7. Onneksi toi universumi tekee aina välillä meille näitä väliintuloja, ettei päästä ihan lopettamaan itteämme ennen aikojaan. Kunnon ateriat on kaiken a ja o, paremmin jaksaa sekä duunia että kuntoilua, kun ravintoasiat on kondiksessa. Meikä aloitti taas yhden neljästä miljoonasta läskikuureistaan, mutta SILTI syön ehdottomasti säännölliset ateriat ja välipalatkin vielä. Kroppa jos menee säästöliekille niin sitten ei ainakaan tipu gramman grammaa.

    VastaaPoista
  8. Herre gud!! Café Nordenin brunssi! Aah. Nyt tuli nälkä.

    -Linda

    VastaaPoista

 
UA-31293991-1