maanantai 2. heinäkuuta 2012

Sadepäivän leffasuositus: Nainen nimeltä Nathalie

Image Hosted by ImageShack.us
Image Hosted by ImageShack.us
Image Hosted by ImageShack.us
Image Hosted by ImageShack.us
Veikkaan, että sentimentaalisuutta on ihan turha yrittää paeta tällaisena sateisena maanantaina.

Mutta jotta se ei kääntyisi kevyestä melankoliasta mähläiseksi ahdingoksi, sitä voi olla hyvä sävyttää oikeen suuntaan. Mieluiten ranskalaisella eleganssilla.

Ainakin sellaiset tunti ja 47 minuuttia. Juuri sen verran kuin Audrey Tatoun Nainen, jonka nimi on Nathalie -elokuva kestää.

En yleensä halua neuvoa, miten elokuvia katsotaan. Mutta sen sanon, että vaikka tässä elokuvassa Se oikea kuolee, leffateatterin tuolissa ei kannata tarttua siihen ensimmäisenä mieleen lipuvaan tunteeseen. Menettämisen pelkoon.

Vaan siirtyä siitä lempeästi eteenpäin seuraavaan.

Uskoon siitä, ettei rakkaus maailmasta lopu.

Jos niin teet, lupaan, että elokuvan jälkeen paitsi itket haluat myös:

1. Ehkä antaa uuden mahdollisuuden sille mukavalle miehelle, jota et tavannut ensikohtaamisen jälkeen lähinnä siksi, että sillä juntilla oli jäkismenneisyys. Tai kolme kissaa. Tai viisi veljeä, vaikka optimaalisesti unelmiesi mies olisi kasvanut siskojen keskellä.

2. Tai sanoa kerrankin jotain tarkasti harkittua ja nättiä tämänhetkiselle rakkaallesi. Sille, joka näyttää ihan hölmöltä hattu päässä. Ja lähes kaikissa golf-vaatteissaan. Mutta joka - ehkä juurikin tuon pitkään treenaamansa tarkkavaisuuslajin takia - jaksaa olla kanssasi äärimmäisen kärsivällinen.

3. Ostaa helpon kukkamekon. Aika samanlaisen kuin pikkuruisella Audreylla on joka kolmannessa kohtauksessa.

Minä hankin omani Samujilta. Viimeistään viikon päästä, kun tyhjät lomapäivät koittavat.

Kotona rouhittu smoothie kiitollisessa kädessä.

Matkalla päiväleffaan.

Rauhallista aamua toivoo ja toivottaa: Jenna

18 kommenttia:

  1. Ai ai, syviä viisauksia heti aamulla pöytään.. <3

    VastaaPoista
  2. Mä aion mennä katsomaan ton leffan siksi, että olen menettänyt 6 v sitten sielunkumppanini ja lasteni isän. Onnellista, on että kohtaa vielä toisenkin rakkauden ja uskaltaa heittäytyä uuteen suhteeseen sydämen kolhuista huolimatta <3

    Sä olet muuten Jenna aivan erinäköinen tytsy nykyään kuin muutama kk sitten: iloinen, vapautunut ja älyttömän nätti! Rakkaus on kyllä ehdottomasti paras asuste, meikki, etc :-D

    t. Riika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana - ja epäilemättä, kaikesta kertomastasi päätellen, vahva ja viisas - Riika, kiitos kun kirjoitit. Jotenkin kosketti syvästi. Tosin vähemmästäkin.

      Toivon eteesi lisää ja lisää, rakkautta vain. Ja sellaisia törmäyksiä, jotka ei heitä kahta ehjää kauemmas, vaan rikkoo hitusen, juuri sen verran, että kaksi rosoista voi tarttua yhteen. Tiedän, ihan kamalan kornia, mutta olen täysin tosissani.

      Noni, se siitä hempeilystä! Onko itseriittoista, jos alan nyt selata blogiarkistoani ja verrata ilmeitäni? Olen nimittäin vähän äimänä, koska luulen näyttäväni ihan samalta kuin vielä ainakin sellaiset puoli vuotta sitten. Hittolainen, mitä on tapahtunut - ja ennen kaikkea mistä sen näkee?

      Poista
  3. moikkis






    kun riviväli on sata








    luettavuus kärsii

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. harvoin puutun muiden kommentteihin, mutta tämä. itse tykkään sun tarkkaan harkituista riviväleistä tyylikeinona! ;)

      sen sijaan tota leffaa en taatusti uskaltaisi katsoa, en kestä nyyhkyjuttuja. paitsi joskus sellaisia jotka päättyvät hollywood-onnellisesti mutta en taatusti sellaisia, joissa Se Oikea kuolee! :D

      Poista
    2. Ei nyt kuule vierailija kusit omaan sänkyysi! Koska toi sun mieletön rivitys teki kommentista hirveän tehokkaan. Olin tuossa pari päivää sitten kyllä miettinyt itsekin tiivimpää rivitystä, mutta ei. Kommenttisi, joka ei normaali rivityksellä olisi ollenkaan noin puhutteleva, kumoaa kaiken.

      Rivitysponttini on juurikin siinä, että kaikki kuulostaa pirun paljon henkevämmältä väljästi rivitettynä. Mutta jos (todennäköisesti ei kun) mulla on painavaa asiaa, siirryn tuhdimpaan rivitykseen. Silti pisteet sulle nokkeluudesta! Se on nimittäin niin, etten uskonut kenenkään noin sarkastisesti lahjakkaan käyvän täällä. Täällä on nääs aina vähän ihanaa ja liikkistä ja muutenkin sellasta huokailevaa, tarkoituksella tietty. Ja ihan tosissaankin vielä. Ja isoilla väleillä rivitettynä (toisin kuin tämä kommenttini, joka onkin pirun raskas).


      Paula, eiku just siksi meet ja katot, ja otat pelkoa perseestä kiinni, jooko?

      Poista
  4. Tuo Audreyn sininen kukkamekko toisessa kuvassa näyttää erehdyttävästi JUURI siltä Samujin mekolta, jota viime syksynä myytiin. Jollainen sulla taitaa olla? Ja jota ilman itse jäin. Mutta kuinkas sitten kävikään, tuli uusia mekkoja, ja nyt olen ihanan Samujin pääskysmekon omistaja. Onnellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se näyttää, mutta taisi edestä olla kietaisumallinen. Kommentistasi tuli nyt silti väkisinkin mieleen, että ehkä mun ei siis pitäisikään marssia lomalla kauppaan vaan omalle kaapille, missä sellainen mekko jo on. PAITSI että muistan elokuvissa ajatelleeni, että voisin tarvita juurikin tuollaisen vyötäröltä vähän kapoisamman mekon Samujin kaverin rinnalle.

      Hitto. Tässä pitää mennä kuluttajan nyt itseensä ja miettiä hetkonen.

      Onnittelut joka tapauksessa pääskysestä, se on ihana!

      Poista
  5. Mää katoin ihan samaa kuin wikke tuossa yllä, että onpa Audreyn mekko Samujin kaverimekon näköinen!

    Nyt tekee mieli katsoa toi Nainen, jonka nimi on Nathalie, nimen kököstä suomennoksesta huolimatta. La delicatesse kuulostaa jotenkin paljon... herkullisemmalta.
    Sitten kun saan nää mad menit pois alta. Oon vähän myöhäisherännäinen, mutta nyt en malttais edes nukkua kun oon niin Don Draper & co:n lumoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet mielestäni täysin, täysin oikeassa! Leffan suomennoksesta ja Donista. Don veti ihan loistavan roolin myös Hollywood-pätkässä Friends with Kids. Jos lomalla tulee tylsää, voisin ottaa parin päivän Mad Men -addiktioputken. Kiitos inspiraatiosta!

      Poista
  6. Terse taas!
    Siirryin kommentoitsemaan tänne uuden postauksen puolelle. Vaaka ja kaksoset – nehän sopii hyvin yhteen! :) Harmitus, että olet kipeä eikä edes sipsoset maistu. Toivottavasti tervehdyt pian. Lähetän sulle parantavia aaltoja: ^^^^^^^^^

    Sipsiaddiktiossa on onneksi (?!) se hyvä puoli, että kerran kroonistuttuaan tauti palaa aina. Ennemmin tai myöhemmin. Ranskalaiset sanovat, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Mä olen huomannut ajattelevani, että niin kauan kuin on sipsejä, on elämää. Ja siispä myös toivoa. Olipas runollista...

    Terkuin,
    Hanukka-ahon Dostojevski

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, kommentoitsemisesi jatkukoon!

      Kiitos tähtimerkkianalyysistä, aalloista ja sipsifilosofiasta. Ne laittoivat kivasti kaiken - flunssan, mielen ja elämän noin yleensä - paikoilleen. Mahtavaa ja muisk!

      Voi hyvin!
      -Jensku

      Poista
    2. Mahtavaa! Muisk!

      H.D.

      Poista
  7. Tuohan ihan kuin se Samujin kukkamekko (ja luin kyllä aiemmatkin kommentit, oli vaan pakko päästä sanomaan.) Ja se oli ihana mekko se. Siksi minulla on nyt kaksi pääskysmekkoa, joista toisen puen päälleni elokuussa kun minusta tulee vaimo. Kumma juttu muuten miten tällainen tatuoitu naikkonenkin näyttää kiltiltä ja asialliselta pukeutuessaan pääskysiin...

    -Anneli

    VastaaPoista
  8. Ihana juttu! :) pitää käydä katsomassa...kukkamekon, Audreyn ja rakkauden takia :) kesäterkuin, myview

    VastaaPoista
  9. Voi Jenna!
    Vai että ei tästä maailmasta rakkaus lopu. Välillä usko on koetuksella, mutta uskon tämän vain siksi, että sinä niin sanot.

    Puspus!

    VastaaPoista
  10. Laura, mä lupaan ja vannon.

    Suukot sinne pitkän päähän!

    VastaaPoista

 
UA-31293991-1