Ystäväni Josephine tuli eilen luokseni yökylään. Joimme kolme litraa mineraalivettä, kuuntelimme Bitter:Sweetia ja paistoimme vohveleita. Ennen unen tuloa piirsimme sormenpäillä toistemme selkiin. Jose kuvitti iholleni kaikki Muumilaakson hahmot. Minä olin liian väsynyt kuviohin. Hänen selkäänsä syntyi pelkkää epämääräistä unipölyä. Jose kopisteli kotiinsa jo pari tuntia sitten, mutta toinen tyynyistäni tuoksuu vieläkin hänen lakritsaiselta hajuvedeltään ja kaikkialla leijuu pehmeän turvallinen ystävän läsnäolo.
-Filippa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti