Tulipa siitä hymystä mairea! Mutta ei todellakaan syyttä: netti toimii vihdoinkin! Eilisiltainen ilo oli vain hetkellistä. Yhteys kesti kokonaiset kymmenen minuuttia. Onneksi isoveli pelasti ja toi minulle ystävänsä vanhan modeemin. Ja tänään kaikki toimii. Nettiyhteys toimii, uusi modeemi toimii, ilma toimii, pää toimii, housut toimii, laukku toimii, lasit toimii, no tukka ei toimi, mutta se nyt ei ole mikään yllätys.
Kiitos vielä kaikille eilisestä tuesta. Kärähtänyt modeemi oli erottaa meidät mutta mehän nousimme sieltä! Ja olemme varmasti nyt entistä vahvempia.
Jonkun pitäisi ehkä palkata minut urheilujoukkueen tsemppaajaksi. Ainakin Leijonat hyötyisivät kunnollisesta psyykkauksesta. Ei pidä pelätä häviötä, vaan rakastaa voittoa - tätä lausetta tulin hokeneeksi koko taannoisen Suomi-USA pelin viimeisen erän ajan.
Jep, joku on haahuillut koko päivän kaupungilla ilman ruokaa ja järjellistä seuraa. Säästän teidät enemmiltä hajanaisilta lauseilta, lopetan nyt ja palaan huomenna virkeämpien ajatusten kera. Tai niistä ajatuksista en mene takuuseen, mutta siitä paluusta kyllä.
Terkuin: Jenna, joka harkitsee tosissaan, pitäisikö blogiin lisätä kategoria: My modem
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti