Jenna K

Tänään selvitin, mitä stressaantunut ihminen tekee shoppaillessaan. Hän häärii ja pyörii, repii vaatteita päälle ja pois sovituskopeiksi naamioiduissa vessoissa, hikoilee ja haluaisi lähteä kotiin, muttei jaksa - ja lopulta ostaa pehmeitä, turvallisia neulosvaatteita, joissa voi kuvitella olevansa rentoutunut ja onnellinen.

Olisin siis tänään Fashion Stock Salesissa Tampereen Siperiassa. Vaatteiden ja puheensorinan ympäröimänä pystyin melkein häätämään pari päivää päässäni pyörineet äänet: "Tampere vai Pori? Mediajohtaminen vai Creative Business Management? Yhteiskuntatieteet vai Kauppakorkeakoulu? Muutto vai jääminen?"

Kuitenkin heti, kun joku kysyi kuulumisiani, aloin vuodattaa, pälpättää, analysoida ja pyöritellä opiskeluvalintaani. Lopulta huomasin penääväni satunnaisten vaatesuunnittelijoiden mielipiteitä eri opiskeluvaihtoehdoista. Viimeistään siinä vaiheessa tajusin, että minun on lähdettävä kotiin ja tehtävä päätökseni nopeasti tai karkoitan kohta kaikki ihmiset ympäriltäni. Mutta päätös ei ole vieläkään tullut luokseni. Pikku hiljaa alkaa näyttää siltä, että minun on palkattava jokin konsulttiyritys tekemään päätös puolestani.

Jep, tiedän. Kuulitte jo tarpeeksi. Siispä eteenpäin. Kannoin outletista kotiin ensimmäisessä kuvassa olevan Vainioseitsosen harmaan mekon ja toisessa kuvassa näkyvän Veronique Branquinhon mustan mohairneuleen. Rakastan niitä molempia.

Nyt siirryn uuvuttavine juttuineni läheisteni kimppuun. Ystäväni ja Aleksin sisarukset ehkä luulevat, että heitä odottaa rentouttava peli- ja grillausilta kanssamme. Voi raukkoja, kun huomaavat, millaisen stressipesäkkeen saavat seurakseen...

Loistavaa viikonloppua jokaiselle toivottaa:
ylikierroksilla käyvä, hikoileva, ruokahaluton ja kireä Jenna