Meri-ilma, paras ystävä ja hyvä ruoka - ei ihme, että olo on näin auvoisa. Röhnötän pitkästä aikaa omalla konellaani omassa asunnossani raukeana ja hyvinsyöneenä.
Koska edessä on muutto (johonkin - en tiedä vielä minne) vajaan kuukauden päästä, olo on mukavan melankolinen. Fiilistelen jokaista yksiöni neliötä: pyykinpesukonetta, minisaunaa, askeettista parveketta, peilejä, vessapaperitelinettä ja ikiomaa vaatekomeroa. Samalla mietin, miten yksi pieni ihminen on voinut viidessä vuodessa kerätä näin paljon tavaraa. Vähintään neljäsosa vaatteista ja muusta oheissälästä saa lähteä - tai jäädä, miten sen nyt ottaa. Onneksi vajaan sadan metrin päässä on UFF:n keltainen laatikko, jota toivottavasti tyhjennetään usein.
Asurintamalla ei kuulu eikä näy mitään uutta. Vaihdan yhdestä oloasusta toiseen ja välillä vietän parikin päivää putkeen samoissa vaatteissa. Valkoiset tennarini ovat sopivasti kuluneet ja saaneet tummaa pinnoitetta. Tukka on hampussa ja iho kukkii jäätelön ja suklaan jäljiltä. Kaikki on siis niin kuin pitääkin.
Toivon teillekin lukuisia kevyitä hetkiä, nurmitahroja, mansikoita ja äidin leipomia lättyjä, sopivasti finnejä ja paljon pisamia. Kun jalkojen alla on karhea kallio, mikään ei voi olla kovin huonosti. Asiat asettuvat paikoilleen. Kaikki järjestyy.
Eteerisessä olotilassa lilluen: Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti