Olen löytänyt akilleen kantapääni. Se on puoliksi pakatussa asunnossa eläminen. En asu täällä enää täysin, mutten ole vielä muuttanutkaan. Jokaisen nurkan täyttävät laatikot ja siellä täällä lojuvat tavarakasat tekevät oloni tunkkaiseksi. Tekisi mieli oksentaa tai purskahtaa itkuun. Keskeneräisyyden kanssa eläminen ei selvästikään ole mun juttu.
Mutta hei, tänään päätin näyttää ahdistukselle, kuka täällä määrää. Lähdin heti aamulla salille esittämään kovista. Kun hiki lensi, stressi helpotti. Päivän kauneusvinkkinä on kuitenkin mainittava, etteivät räikeä huulipuna ja kuntosali kuulu yhteen. Ajattelin aamulla, että koralli huulipuna antaisi päivään potkua, kun en muuten jaksanut meikata. Mutta ei, jo vartin treenin jälkeen koko naamani oli punan peitossa. Joko huuleni hikoilivat tai sitten pyyhin epähuomiossa punan hikisillä käsilläni pisin lärviä. Nyt ymmärrän, miksi salin huolitellut emännät käyttävät treenatessaan huulipunan sijaan vaaleaa huulikiiltoa.
No se siitä. Eikä tässä kai taaskaan muuta, kuin että tarjoilkaa nyt hyvät ihmiset järkeviä muuttovinkkejä ja henkeviä ajatuksia siitä, miten opin elämään sekasotkun keskellä! Lehdet ja kirjat kyllä pursuvat vinkkejä niille, jotka haluavat elää kontrolloidumpaa, siistimpää ja järjestelmällisempää elämää. Mutta missä ovat itsehoito-oppaat meille, joiden astiat ovat aina puhtaita, vaatteet siisteissä pinoissa ja lehtiroskis tyhjä? Ei meillä neuroottisen siisteillä kontrollifriikeilläkään kivaa ole.
Terveisin: Jenna, joka toivoo kaikille (mutta varsinkin itselleen) rentoa, mukavaa ja kaikin puolin tasapainoista viikkoa.
Ja ai niin, oli mulla jotain päälläkin! Farkkupaita Radiokirppikseltä kahdella eurolla, vanha mekko JC:ltä ja pari vuotta vanhat Vagabondin kengät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti