Täydellisen lomatunnelman tunnistaa siitä, että liikkuu niin hitaalla, ettei meinaa ehtiä kameran eteen, ennen kuin itselaukaisin välähtää.
Mutta ylhäällä ollaan ja melkein hereilläkin. Päälle piti kuitenkin kiskaista jotakin mukavaa ja mutkatonta, jotakin sellaista, jossa voi ottaa päikkärit, jos päivä tuntuu liian pitkältä.
Mietin tuossa, että mistähän se johtuu, että muut näyttävät maksimekoissaan kohtalokkaan tyylikkäiltä ja minä Hemulilta. Jopa ajatus asun vaihtamisesta välähti tokkuraisissa aivoissani. Mutta sitten järki otti vallan: Minua odottaa parin kilometrin päässä kummitytön synttärikakku. Ei tässä ehdi asuja vaihtamaan. Ja sitä paitsi, kietaisumekko joustaa, kun maha on täynnä kakkua. Ja ennen kaikkea, ketä kiinnostaa? Hemulihan on ihan kiva kaveri.
Sokerihumalaisin torstaiterveisin: Jenna, joka on niin kyllästetty sisustusajatuksilla, että pukeutuisi verhoihin ja tyynyliinoihin, jos voisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti