Mitä opin tänään Tukholmassa?

Klo 8, opetus 1: Kun yläasteen luokanvalvoja komentaa blogin kommenttilaatikossa lopettamaan ED:n litkimisen, on kai edes yritettävä. Siksi tartun lentokentällä energiajuoman sijaan mineraaliveteen ja otan vessassa kuvan todisteeksi. Kiltti kympin tyttö, eiks je?
Klo 9, opetus 2: Välillä voi vähän huijata. Haluaisin postausta varten kuvan lentokoneen ikkunasta, mutten jaksa ryysiä kameroineni ikkunan ääreen. Muistan, että otin vastaavan kuvan Milanon matkalla, ja päätän julkaista sen. Hups, siinä näkyy Alppeja. Paljastuin.
Klo 10, opetus 3: Olen kulttihuulirasvamerkin Carmexin vieraana tapaamassa yrityksen perustajan pojanpoikaa Paul Woelbingiä. (Ei kyseessä, ei ollut parikymppinen perijä, jonka kanssa menen naimisiin ja muutan Jenkkeihin, mutta tapaamisen arvoinen mies silti, mutta siitä lisää kohdassa 6). Istuessani Milttonin Miian vieressä taksissa ymmärrän, että parasta pressimatkoissa ei ole se, että pääsee ulkomaille ilmaiseksi. Vaan se, että saa kerrankin irrottaa kontrollin ja olla lapsi. “Tässä matkalippusi, Jenna.” “Haluaisitko juoda tai syödä jotain, Jenna?” “Vielä on ainakin vartti aikaa shoppailla, Jenna.” “Vien sinut kotiin, Jenna.” Pikku Jenna hymyilee ja kiittää!


Klo 11, opetus 4: Pitäisi katsella useammin Helmut Newtonin kuvia. Niistä tulee kaunis ja puhdas, sopivan yksinkertainen mieli.


Klo 11.05, opetus 5: Helkkari, rajansa se on mielen puhtaudella ja ihmisen itsekurillakin. Koska päivän ED-annos on jäänyt saamatta, juon kolme kuppia kahvia.
Klo 12.15, opetus 6: Ihminen, joka on istunut muun muassa Oprahin vieraana ja vaikuttanut Sarah Jessica Parkerin lempihuulirasvan koostumukseen opettaa minulle muun muassa nämä asiat: Tärkeintä on olla tässä. Katsella Tukholman rakennuksia kuin pieni lapsi. Syödä suklaata. Maalata. Ajatella omaa työtään taiteena. Luottaa muihin. Ja siihen, että kaikki järjestyy järjestämättäkin. Kiitos Paul, Carmexin johtaja ja pomon poika, tämän tiistaini Gandhi.


Klo 13, opetus 7: Harva asia maistuu yhtä optimistiselta kuin lohi, parsa ja uudet perunat.


Klo 14, opetus 8: Minttu ei ole meikän väri. Kokeilen Cossilla paria paitaa, mutta päätän keskittyä olennaiseen. Paulan ja poikaystävän tuliaisiin. Niiden kahden palkitsemiseen, joille olen ehtinyt viime viikkoina antaa ihan liian vähän.


Klo 19, opetus 9: Antaminen on juuri niin ihanaa kuin sanotaan. Paula ihastuu minttuihin alushousuihin, jotka ostin tuliaisiksi Cossilta, ja uuteen ystävärannekkeeseen. Weekdayn korkkarit ostin itselleni. Ne ovat kauniit, mutta eivät jalassa läheskään yhtä kätevät kuin saumattomat alkkarit.


klo 21, opetus 10: Meikkiksellä on asiat helkkarin hyvin.

Kiitos kuvista ja söpöydestä Lindalle, hoitopäivästä Carmexille ja kaikesta hyvästä universumille.