torstai 17. toukokuuta 2012

Murheet, aivoihin, joihin yrititte soittaa, ei juuri nyt saada yhteyttä

Image Hosted by ImageShack.us
Image Hosted by ImageShack.us
Olen varma, että siihen kuluu vain hetki. Pitkältä tai lyhyeltä tuntuva, mutta hetki joka tapauksessa.

Ja sitten, melkeinpä huomaamattani, kokomusta asu näyttää taas täydelliseltä. Kiinnostavammalta kuin juuri mikään muu asia - multiprintti, pastellimiksaus tai farkkuun yhdistetty vitivalkoinen.

Yhtä varmasti palaa aika, jolloin arki tuntuu aivoissa ja reisillä.

Jolloin syön sipsejä tylsyyteen, en levottomuuteen.

Muistan pilatestunnit ja kavereiden kalenterit ulkoa.

Mietin työajalla, osaisinko tehdä lasagnea.

Aloitan aamuyöllä riidan, koska en keksi muutakaan.

Mutta se aika ei ole nyt.

Toukokuussa 2012 mieleeni ei mahdu muiden murheita tai lauseita, joilla saisin normaalisti aikaiseksi sanasodan.

Ilmeisesti aika moni turha asia jää ajattelematta, sanomatta tai tekemättä, kun aivokapasiteetti täyttyy töistä ja uusista ideoista.

Kun kohtaan sinut, en enää esimerkiksi mieti, mitä minusta pidät tai osaanko lausua ruokalistaa edessäsi oikein. Miltä tekotukkani näyttää silmissäsi tai olenko antanut itsestäni sinulle tarpeeksi.

Mietin todennäköisesti vain, että onpa kiva olla tässä kanssasi.

Ja okei, ehkä vähän sitä, millaista muotilehteä haluaisit lukea.

Ja tuleeko Costumesta sellainen.

Sitten työajatukset lilluvat synapseissa eteenpäin ja tekevät tilaa kiitollisuudelle.

Kiitollisuudelle lähinnä siitä, että universumi on heittänyt minut taas mereen. Mutta myös siitä, että se on antanut pelastusrenkaaksi ystävän, joka täyttää töissä ollessani maljakkoni kukilla ja heittää vanhat menemään, ettei makuuhuoneeni energiat mene pilalle.

Ja toisen, joka lähettää työsähköpostiini lentoliput Tukholmaan. Ihan vain, jotta ajattelisin tulevana viikonloppuna jotakin ihan muuta.

Ja mina kiitän ja hymyilen ja pakkaan ja syön.

Ja tiedän, että joskus, pitkän tai lyhyen hetken päästä, arki löytää taas minut.

Eikä sekään ole huono asia. Vaan ihan sellainen mukava, samalla pelkistetyllä tavalla nätti juttu kuin kokomusta asu.



iPhone-kuvat: Paula, se yllä kuvailemani kukkien ostaja, kukas muukaan

6 kommenttia:

  1. Kokomustien asujen kiihkeänä rakastajana tää tyyli kyllä iskee! ;)

    VastaaPoista
  2. Ja se kokomusta takki oli...? Ainakin ihana ja juuri se mitä kaappiini tarvitsen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on Zarastasta! Jakku niittiyksityiskohdilla.

      Poista
  3. Kuulostaa autuaan, keväisen seesteiseltä. Huolestuin vain suunnattomasti oman makuuhuoneeni energioista. Enoikein usko, että niihin vaikuttavat vättämättä kovin suotuisalla tavalla petaamaton sänky, lattialla lojuvat tavarat (koepapereita, farkut, Jamie Oliverin keittokirja, Lassi ja Leevi-sarjiksia, sukkia, kuulakärkikyniä, tyynyjä ja hiuspanta) tai kuntopyörän päälle unohtuneet vaatteet. Ilmankos olenkin ollut huonolla tuulella koko päivän. Paulalle olisi tarvetta täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ni, mä irrotin ED:stä ja sä pistät se kaaoksen kasaan, sovittu? Jos yhtään helpottaa, Paulakin keskittyy mun huoneen energioiden balanssointiin siinä määrin, että kaipaisi kuulemma siistijää oman huoneensa puolelle. Pusuja sinne suuntaan! Meikä kuittaa kohta ja lähtee Tukholmaan :)

      Poista

 
UA-31293991-1