maanantai 28. toukokuuta 2012
Arvaatkaa kumpi loppuu ensin: maailmasta virheet vai kriitikon punakynästä muste?
Se, ettei uskalla jäädä aurinkoisena päivänä sisälle kääntelemään sivuja on yhtä tyhmää kuin se, että tuntee suklaata tai sipsejä syötyään syyllisyyttä.
Herkkujen jälkeen ei lähdetä lenkille, vaan nuollaan huulia ja sormia tyytyväinen virne naamalla.
Ja aurinkoisena sunnuntaiaamuna ei lasketa tyylipisteitä, vaan tehdään juuri se, mitä jaksetaan.
Minun tapauksessani: Pukeudutaan monta vuotta vanhaan Zaran mekkoon. Laitetaan aurinkolasit silmille ja koputetaan laiskasti rakkaan ovea yhdeksältä. Syödään sämpylä ja valloitetaan 160 sentin keholla ja täydellä mielellä ison miehen kokoinen sohva.
Kaivetaan kassista Katherine Pancolin Krokotiilin keltaisen silmät ja luetaan sitä kynä kädessä.
Ja ajatellaan.
Ajatellaan vahingossa niin pirusti, että toisen on pakko nauraa ja rutistaa huolet pois.
En muista tarkalleen, mikä se oli, joka sai kulmani kovin kurttuun ja vatsani kipeälle kerälle.
Mutta jotenkin se liittyi kysymykseen, onko todella niin, että maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä:
Niitä, jotka tekevät, antavat maailmalle murun tai kokonaisen mantereen, pelkäämättä, mitä muut siitä sanovat.
Ja sitten niitä, jotka katsovat punakynän kanssa vierestä toisten tekemistä. Löytävät aina tavun tai tuhat, joihin tarttua.
Ja jos niin on, kuulunhan minä yhä ja aina niihin ensimmäisiin. Niihin, jotka eivät lue kirjoja ja blogeja kynä kädessä siksi, että voisivat kirjata ylös korjaukset.
Vaan siksi, että voisivat ympyröidä ja laittaa muistiin
ne sanoista ja ihmisistä osuvimmat.
Epänormatiivista viikkoa kaikille toivoo: Jenna, joka alleviivaa punakynä kädessä kulkeville lukijoille kirjoittavansa ajattelu- ei muotiblogia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mä ainakin näen itsessäni molempia puolia. :) Kaksijakoinen ihminen, tai sitten vaan niin pirun monimutkainen. :D Blogikin on semmoinen sillisoppa, että anomuumit kyselevät, enkö voisi millään perustaa omaa blogia noille yhteiskuntakohkaamisille, kun kiinnostais ne pelkät muotijutut. ;D (En voisi, tällänen mä nyt olen. :D)
VastaaPoistaNo niin, näillä niin mennään!:)
PoistaPalasin just kotiin kirjastosta mukanani Pancolin Kilpikonnien hidas tanssi. Lainasin sen hiukan epäröiden, koska krokoromsku osaksi viehätti mutta osaksi ei. En pitänyt siitä aivan kokonaan enkä varauksettomasti. Taas yksi kirja sarjaan "Antakaa tämä hyvälle käsikirjoittajalle ja vielä paremmalle ohjaajalle niin tästä syntyy loistoleffa".
VastaaPoistaTietkö, oot sä aika sankari, kun luet siellä kokonaisia kirjoja! Itse ennätän yleensä ekan kappaleen loppuun, kun laina-aika loppuu. Siinä paras syy ostaa kirjoja.
PoistaMä jotenkin tarvin tän tänään.
VastaaPoistaKiitos Jenna.
Ole hyvä, hengitellään ja jatketaan muina ihmisinä eteenpäin <3
PoistaIhan niin kuin Maria M, minäkin tunnistan kyllä nuissa kahdessa ihmistyypissä molemmissa itseni. Ehkä me ihmiset ei jakaannuta tuon suhteen kahteen leiriin, varmaan suurin osa tasapainoilee molempien välillä. Jotkut ovat vahvasti tekijöitä mutta myös vahvasti kriitikoita, toiset eivät kumpaakaan kunnolla, ja joillakuilla painottuu jompikumpi. Itse huomaan lukevani blogeja välillä kriitikon silmin ja aina joskus havahdutan itseni olemaan keskittymättä niihin virheisiin ja rosoisuuksiin. En halua olla sellainen ihminen, joka keskittyy negatiiviseen ja tulee pilaamaan toisten ilon silloinkin kun pikku virheet voisi vain jättää omaan arvoonsa ja sivuuttaa. Joskus siihen silti jostain syystä lipsuu. (Tai jos nyt ei ihan pilaamaan muiden iloa, niin itsekseen kuitenkin arvostelemaan.) Ja joissakin asioissa siihen on ehkä tarvettakin. Mutta pitäisi osata tietää, milloin.
VastaaPoistaSaan kaikista kirjoituksistasi niin paljon energiaa ja hyvää mieltä, että melkein pakahdun. Älä vaan lopeta näiden ihanien ajatustesi jakamista meille. Olet i-ha-na.
VastaaPoistaRai: Kommenttilaatikko sekosi, mutta kokeillaan, tuleeko tämä läpi! Niin, tarve kritisoida on kai ihan inhimillinen asia. Olennaista kai olisi se, että kritiikki pyrkisi johonkin, sillä itsessään kriittisen kommentin kasaan saaminen ei liene itseisarvo tai osoitus ylivoimaisesta älykkyydestä. No ni, sainpa aikaiseksi normatiivisen kommentin normittomuudesta...
VastaaPoistaSella: No niin, jos asia on tosiaan niin, kai tällä kaikella on jokin funkio. Suttuisilla iPhone-kuvilla ja puoliunessa kirjoitetulla lauseen pätkillä. Kommenttisi saa minut huomenissakin koneen ääreen. Kiitos.
Rakastan sun kirjoitustyyliä! Ja tuo viimeinen kuva jotenkin tihkuu romantiikkaa, oikein tuli hellä olo itsellekin.
VastaaPoistaRiina, kiitos naiseen! Todella mukava kuulla, että kuva, joka saa mulle turvallisen ja lämpimän olon, antaa kiksit jollekin muullekin. Pelkkää parasta ja ihanaa, kun kommentoit.
Poistakelasin et voisin kommentoida kun en koskaan kommentoi. Sun blogi on loputon voimanlähde, lisäksi olet kaunotar ja kirja- sekä sipsimakusi erinomaiset.
VastaaPoistaOnneksi kommentoit, oon todella iloinen, että ole täällä - ja jaksoit kirjoittaa ja sanoa noin kauniisti ja imartelevasti. Toivon sulle pelkästään hyviä sanoja ja sipsejä!
PoistaEn tiedä miten minulta on tämä sinun blogisi mennyt ohi, siis noin ylipäätään. Muistan surffanneeni aina satunnaisesti siellä lilyssä, mutta en ole näköjään koskaan kuitenkaan jäänyt pidemmäksi aikaa seuraamaan. En todella keksi muuta syytä tapahtuneelle vääryydelle, kuin etten ole ehkä ennen malttanut lukea kunnolla tekstejäsi. Ne ovat nimittäin niiiin hyviä. Laatua pitkästä aikaa. Ihanaa, että joku voi kirjoittaa blogiakin niin kauniisti, vivahteikkaasti. Jatkossa en aio missata ainuttakaan tekstiä ja otan menetetyt ajat kiinni vanhoja kirjoituksiasi selaillen :)
VastaaPoistaVoi sua, Hanna. No mä tietty kiitän ja kumarran nöyränä ja toivon, että löydät jatkossakin jotain vivahteikasta ajatus- ja kuvavirrastani.
Poistakelasin minäkin että voisin kehasta sun elämänasennetta, kaunista tekstiä ja mahtavaa blogia ylipäätään mutta luettuani nuo muut kommentit taidan vaan todeta että samaa mieltä olen minäkin. aivan ihanaa!
VastaaPoistaSiis mahtavaa, täällä on nyt ihan sellainen "Laitetaanpas hyvä kiertämään"-meininki. Mistä mä olen tietenkin todella iloinen ja kiitollinen, sillä koitan antaa itsekin kaikestä siitä hyvästä, jota olen saanut, mahdollisimman monelle.
PoistaSiispä mitä onnellisin kiitokseni! Pysytään kiitollisina ja kivoina ja jaetaan taas pian ajatuksia vaikka parin rivin verran.
...eikä helteisenä keskiviikkoiltana pidä paheksua itseään siitä, että istuu koneella teekuppi kädessä ja lukee blogeja sen sijaan, että olisi mennyt puistoon Ihan Oikean Kirjan kanssa: niissä blogeissa saattaa nimittäin olla ihan yhtä laadukasta ja arvokasta tekstiä kuin Ihan Oikeissa Kirjoissakin.
VastaaPoistaNimim. "Pian rupean printtaamaan blogiasi ja nivon sen vihkolliseksi Oikeaa Elämänasennetta"