keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Kultakutri ja karhu

Image Hosted by ImageShack.us
Image Hosted by ImageShack.us
Image Hosted by ImageShack.us
Tiesin jo viime kesänä, että olen löytänyt hyvän miehen, kun hän keksi, että skippaisimme sunnuntailounaan ja söisimme sen sijaan kanaalin rannassa Kettle-sipsejä.

Siitä huolimatta meni hetki, ennen kuin sisäistin, että hän on täysin tosissaan kertoessaan haluavansa synttärilahjaksi maljakon ja kukkia.

Kyllä. Heteromies. Maljakon. Ja kukkia.

Hetki meni myös siinä, että löysin heteromiehen asuntoon sopivan maljakon.

Onneksi se odotti minua kiltisti Helsinki Secondhandin oven suussa.

Tunnistin sen sopivaksi kahdestakin yksityiskohdasta.

Ensinnäkin siitä, että se taittoi juuri samaan klooriveden turkoosin kuin koristetyynyt, jotka kannustin miestä ostamaan sohvalleen yhtenä kirkkaana talvipäivänä.

Ja toiseksi siitä, että sen kyljessä on karhu.

MUUURRRRR! Ja RÄYYYH!

Kyllä, on se ihan miehekäs. Maljakko.

Turvallista keskiviikkoa toivoo: Jenna, joka on siinä mielessä aika raskas, että haluaa sen Kultakutri-lellipennun tavoin löytää juuri sen sopivimman. Sipsipussin, maljakon ja miehen.

Ja biisin postauksen loppuun. Luulen, että tämä suomalaismiehen tavoin pelkistetty biisi voisi toimia tänään:

6 kommenttia:

  1. Voi jukrat, karhutölkki toi mieleen lapsuusmuistoja. Äiti ja mummo säilöivät syksyisin hilloja ja etikkakurkkuja karhu- ja ilvespurkkeihin. Ilvekset oli ainakin Riihimäen Lasin valmistamia, lienevätkö karhutkin.

    Joka tapauksessa loistolöytö. Sohvatyynyjä näkemättä voin vakuuttaa, että toi turkoosi sävy lasissa on ihan paras, olen aina rakastanut sitä. Toivottavasti ikioma Karhusi ihastui siihen myös :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista Kutri ja onnnnnea: Sulle koitti vapaus :) Ihan parasta kesänavausta ja kyyllä: karhu oli oikein tyytyväinen. Ja tyynyt löyty H&M:stä!

      Poista
  2. Tiedätkös Jenna, tämä blogi on *insert kaikki kehuvat adjektiivit, joita suomen kielestä löytyy*.

    Kuvaavinta on, että usein tavoitan euforisen rauhan tunteen kun luen tätä.

    Luin blogiasi joskus monta vuotta sitten, mutta lopetit (?). Löysin sinut uudestaan vasta tällä viikolla. Haluaisin kai sanoa: kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tässä, että miten voi olla. Jotain jännää on liikkellä, jos onnistun tällaisen kaaoksen keskellä jakamaan rauhaa.

      Kiitos itsellesi, kun kommentoit ja palasit mestoille minunkin palattuani. Ja pelkkää parasta.

      Poista
  3. Hei jee Jenna. Jostain löysin tänne, ja onneksi löysin. Tyylihommista en niin tajua, mutta oivaltavasta kirjoittamisesta pidän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Laura ja kiitos, mää koitan oivaltaa jotakin jatkossakin, mutta vaihtelevalta näyttää, sen sanon :)

      Poista

 
UA-31293991-1