Kyyyllä, lesoilin tästä jo aamulla blogini Facebook-ryhmässä, mutta ihan vain siltä varalta, että joku teistä missasi sen, kertaan:
Minä, Jenna Kämäräinen, vietin tämän sunnuntain mindfulness -meditaatioseminaarissa Helsingin Yrjönkadulla.
Kurkkasin aamuyhdeksältä uteliaana sisään G18-salin ovesta ja totesin olevani ainoa, joka oli saapunut paikalle korkkareissa.
Ja Leviksen farkkusortseissa ja Cosin uudessa dalmatialaisneuleessa.
Mutta se ei tietenkään haitannut. Henkistyneet kaiffarit vain hymyilivät, koska olivat luonnollisesti jo sisäistäneet sen, mistä Oscar Wilde puhui aikoinaan. Sen, että oltava oma itsensä, koska kaikki muut paikat ovat jo varattuja.
Ja niin meikä minisortsi löysi tänään luontevasti oman paikkansa, ensimmäistä kertaa komerosta esiin kaivamaltani joogamatolta. Suunnilleen keskeltä salia, siitä parhaan ystäväni Paulan ja positiivisuusguru Esa Saarisen välistä.
Siinä minä hengitin ja nyökyttelin. Eksyin välillä omiin ajatuksiini. (Ja myönnän, vähän nukahdinkin keskellä syvintä syvää.)
Join kurkuilla, sitruunalla ja mansikoilla maustettua vettä ja söin paljon tuoreita marjoja (ja kunnon annoksen pollo limonelloa Ysibaarissa väliajalla).
Mutta ennen kaikkea kelasin. Sitä, miten mahtava on ihmismieli, jolla on rikkinäisten luiden ja jalassa hiertävien rakkojen tapaan taipumus toipua. Tukassa asti jomottavasta työviikosta. Ohimennen lausutuista epäluottamuslauseista. Kovuudesta ja kivusta.
Mitä nyt kelläkin on tarttunut matkaan.
Ja tietysti mietin jälleen myös lempiaihettani, sitä, kuka olen. Toimituspäällikkö, kämppis ja tyttöystävä nyt ainakin. Mutta kuka muu?
Kuka ennen kaikkea?
Niin. Mietin niin isoja, ettei niitä niin vain kiteytetä asupostauskuvien kaveriksi.
Mutta jos tänään kävi niin, että valaistuin – sitähän ei kai vielä voi tietää – te huomaatte sen kyllä.
Todennäköisesti ihan ensimmäisinä.
Niin kuin teillä näyttää olevan tapana.
Rauhallista sunnuntai-illan rötväystä teille ihanille ja anteliaille toivoo: Jenna, joka on äärettömän iloinen aina, kun törmää johonkuhun teistä, kasvotusten Stockmannin kosmetiikkaosastolla tai peukun välityksellä Facebook-seinällä
Moikka! Mistä noi sun maailman ihanimmat kengät on? :-) Jotkut noiden tapaiset himottais niiiin paljon!
VastaaPoistaHei pahoittelen, että vastaus viipyi. Oli vähän hektisempi aloitus viikolle! Kengät ovat Marc O'Polon, valitettavasti jo viime kesän mallistosta.
PoistaTulin tänne kommenttiboksiin ihan vaan ilmoittamaan että Jenna, sinä oot sitten hieno nainen! Silleen niinku että hyvännäköinen ja kiinnostavia ajatuksia kirjoittava, tiedäthän. Toisekseen tulin kysymään, että mistä noi sun kengät on :D Mutta sitä olikin kysytty jo! Miten hauskaa :)
VastaaPoistaEipä sitten muuta kun aurinkoista viikkoa ja hyvää mieltä!
Elina, olipa hienosti ja ylevästi sanottu. Näillä sanoilla mä vuoraan mieleni, jos elämä käy jossain välissä kovaksi. Kiitos!
VastaaPoistaKengät tosiaan Marc O'Pololta, toivottavasti löydät yhtä mukavat ja kivat!
Loistokasta keskiviikkoiltaa juurikin sulle ja vielä kerran tänks hymystä huulillani!
Voi kuule, samoin tuli vastauksestasi hurjan hyvä mieli :)
Poista