maanantai 4. kesäkuuta 2012

Yksi karkkipussi voi tehdä tyhjäksi kaksi pitkää päivää

Image Hosted by ImageShack.us
Image Hosted by ImageShack.us
Image Hosted by ImageShack.us
Raahauduin lauantaiaamulla kotiovelle. Jalat rakoilla. Päänahka kireänä. Aivoissa varma tieto siitä, ettei minulla ole enää milloinkaan mitään annettavaa. Kenellekään.

Alistunutta korkkarihuojuntaani kannatteli paras ystäväni puhelimen päässä.

Avasin oven. Laskin kassit lattialle.

Olin valmis kaatumaan sänkyyn, vaikka kello oli aamukymmenen.

Sitten näin pöydällä Makuunin karkkipussin, jonka ystävä oli jättänyt siihen yllätykseksi.

Ja aloin itkeä. Sellaisella, myönnettäköön, vähän hysteerisellä tavalla, jolla itkee ihminen, joka ei osaa päättää onko pirun onnellinen vai väsynyt.

Kaksi pitkää päivää poissa kotoa.

Ja yksi karkkipussi.

Olen kuullut juttua, että siellä päässä on muitakin vähän stressaantuneita. Ja teitäkin ajatellen otin makrokuvan irtokarkeista (ah, mikä blogiklisee!).

Sillä meikkiksen väsylle mielelle pussillinen lisäaineita alleviivasi, että hymy, helpottunut itku ja kiitollisuus odottavat aika lähellä, karkin, kahvittelun, paidan tai puhelun päässä.

Hyviä viboja maanantainne toivoo Jenna, joka katselee sotkun keskellä kaikkea muutakin hyvää ja kaunista, jota on karkin lisäksi saanut:

- Paulalta lainaksi mustan vanhan iPadin, jolla voin lukea kommenttejanne kotonakin, vaikken omista kotikonetta
- Uutta valkoista iPadia, jonka sain Applelta lainaan ja joka on niin kaunis ja kevyt, etten tiedä, mitä teen, kun joudun palauttamaan sen (Tai no tiedän, jatkan Paulan iPadin omimista)
- Kahta maljakollista kukkia, jotka sain, no arvasittekin jo, Paulalta.
- Isoa ja valoisaa kommuunia, jossa on sopivan hiljaista. Luojalle kiitos kuudesta ihmisestä, jotka osaavat olla juuri oikealla tavalla läsnä. Lähellä ja kaukana. Puhumatta mutta tasaisena hiljaisena kolinana seinän takana.

17 kommenttia:

  1. laita teidän asunnosta kuvaa joskus! :)

    VastaaPoista
  2. On se Paula vaan mahoton!
    Lähetän sulle virtuaalihaleja, -pusuja, -irtokarkkeja, -puhtaita lakanoita, vilpoisia mutta kuitenkin pehmeitä -villapaitoja ja paljon tsemppausta. Ja Jenna, oot rakoilla ja väsyneenäkin parempi kuin suurin osa maailman asukkaista on parhaana päivänään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimitus tuli perille; ai että nyt on rakastettu luksusfiilis, kiitos!

      Kiitos myös ylisanoista, ne mä lähetän sulle takaisin kopiutuna kommentin liitteeksi.

      Olisitpa täällä ja olispa skumppa ja puisto ja mieletön tulevaisuusskenaario.

      Poista
  3. Mistä noita Pauloja saa? Omani ovat ihan väärässä kaupungissa... vai olenkohan minä väärässä kaupungissa? Taidan mennä karkkiostoksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä löysin Paulan jo 13-vuotiaana, sitten tyhmät opiskeluasiat veivät meidät erilleen, joten samaistun eroahdistukseesi. Ja kehotan hankkiutumaan välittömästi samaan kaupunkiin, mielellään samaan asuntoon. Helpottaa elämää huomattavasti. Hyviä irtokarkkeja ja vähän paistettakin, eikö?

      Poista
  4. Heh, hauskaa että olin tohon mennessä ku saavuit kotiin jo unohtanu koko karkit :)

    Toim. huom., että Jenna tykkää (ainakin) vihreistä ja kirpeistä karkeista, joten niitä koitettiin preferoida. Hirveen haastavaa ostaa muuten toiselle irtokarkkeja, kun itellä on ihan eri maku! Pitää eksyä yhdessä Makuuniin pian, ni sit ens kerralla osaan vielä kohdentaa vähän paremmin <3

    /Paula, jonka Jenna ite kiskoi isosta pahan päivän stressikuopasta mennä viikolla myöskin, eli vuoroin vieraissa. Tai no, kotona. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makuuni buukattu, lenkki melkein buukattu, stressikuopista poimiminen aina buukattu.

      Nähdään pian DI!

      Poista
    2. No okei, koska tartut asiaan kuitenkin, korjaan: melkein DI.

      Poista
  5. Ne on ne pienet asiat jotka tuovat elämään ilon hetkiä.

    Kaikilla pitäisi olla oma Paula :)

    VastaaPoista
  6. Tiedätkös Jenna, onnistuit taas keventämään meikän ei-niin-mahtavaa maanantaita, jona nukuin pommiin, myöhästyin töistä, myöhästyin tapaamisestani ja niin edelleen.. Mutta olipa ihana kun olit postannut.

    Mun mielestä ihmiset, jotka tietää mistä irtokarkeista toinen pitää, on niitä, joista ei kannata päästää irti. Kunpa kaikilla olisi oma Paula :)

    Nyt mä lähden tanssitunnille ja heilun maanantaimurheet pois. Parasta päivää Jenna! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulle mä voin paljastaa, että vähän mietin, että onko tällainen pöytä-karkki-mulla-onkin-maailman-paras-ystävä -postaus vähän liikaa tai liian vähän, mutta jos tää toimi sulla, niin se riittää mulle.

      Toivottavasti murheet lähti heilumalla. Jos se ei auta, suosittelen syömistä. Ihanaa keskiviikkoa Taina ja kiitos taas kaikesta!

      Poista
  7. hui miten paljon kirpeitä karkkeja! musta on aina ihana nähdä mitä ihmiset valitsee niiden karkkipusseihin. (nää ei tosin olleet sun valintoja, mutta oletan että paula tiesi mitä ostaa) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyyyyllä, mä en pelkää kirpeää! Lisäksi maistuu suklaa, lakritsa, sellaset yllätysisot karkit ja kaikki missä on pähkinää.

      Rakkautta on todellakin se, että osaa valita toiselle oikeat irtokarkit!

      Poista
  8. Sellaista stressiä ei oikein olekaan, mitä hyvät irtarit eivät parantaisi tai ainakin lievittäisi. - voin muuten vakuuttaa, että iPad on ihmisen paras ystävä elottomista olioista. Sain synttärilahjaksi kakkosversion ja rrrrrrrakastan tätä. Sähköisten kirjojen lataaminen Amazonista ja Bokuksesta ei enää helpommin voisi sujua, muista ominaisuuksista puhumattakaan!

    VastaaPoista
  9. Mulle tuli juuri soitto, että palautuspäivä lähestyy, joten ehkä katoan sänkyyn iPadini kanssa ja nautin siitä vielä kun voin. Toivottavasti sulla on siellä crazy kesä-chillaus päällä! :)

    VastaaPoista

 
UA-31293991-1